Sunnuntainen luontodokumenttiannos tuli tällä kertaa MTV3:n tarjonnasta. Jestas sitä mainostaukojen määrää! En jotenkin ole tajunnutkaan miten usein vauhtiin päässyt juttu pitää pätkäistä alle 10 minuutin välein, jotta emme varmasti pääse unohtamaan, että illalla alkaa X-Factor. Voi kiesus.
Noh, National Geographyn doku Kalifornian punapuumetsistä oli ihan kiva makupala silti. Eihän se mitään uutta sisältänyt, kuvia noista vaikuttavista puujättiläisistä on nähty ennenkin. Eräs ohjelman esittämistä tutkijoista oli pariskunta, joka oli ottanut tehtäväkseen patikoida koko punapuumetsävyöhykkeen läpi etelästä pohjoiseen, aina pohjoisimpaan punapuuhun saakka. Jotain kalifornian laajuudesta kertoo, että tuohon pikku patikkaretkeen kului aikaa 11 kuukautta. On siinä ollut sandaalit kovilla! En yhtään ihmetellyt, miksi uupuneet vaeltajat eivät näyttäneet urakkansa päätteeksi ihan freeseiltä.
Metka metsäelämys oli varmasti silläkin tutkijalla, joka korkeinta punapuuta etsiessään päätti yöpyä puussa kesken kiipeämisen. Sitten nousi tuuli ja lempeän tuutulaulukeinahtelun sijaan puu alkoikin huojua uhkaavan oloisesti, ei ollenkaan terveesti keinuen vaan pelottavasti rytkyttäen tuulen mukaan. Mieti siinä sitten että onko vaarallisempaa kiivetä alas vai jäädä paikoilleen jännäämään, pysyykö 1500 -vuotias vielä tämän illan pystyssä. Tutkijat selvisivät sillä kertaa. Puu kaatui vasta viikon kuluttua.
Eräs tutkija hehkutti, kuinka metsässä liikkuessaan tuntee ympärillään puiden vanhuuden ja niiden voiman. Kuulemma mikään muulla maailmassa saatu luontoelämys ei ole vastannut punapuumetsässä kulkemista. Tuli mieleeni, että se perinteinen suomalainen kokemus metsän pyhyydestä ei taida olla ainutlaatuista. Metsä puhuttelee niitä, jotka pysähtyvät sitä kuuntelemaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti