Esimerkiksi Peggyn tulo toimistoon töihin ja hänen sopeutumisensa työympäristöön: hän oli kovin nuori, intoa täynnä, valmis sopeutumaan kaikkeen mitä vaaditaan, jotta voisi kokea olevansa hyvä työssään ja valmiina vastaanottamaan ja hyödyntämään kaiken, mitä elämä hänen eteensä tuo. Hän kuulee ensimmäisen päivän aikana varsin vähän varsinaisen työn tekemisestä, mutta sitäkin enemmän naisen paikasta toimistossa, kuinka hänen tulee kohdella miehiä, jos aikoo edetä elämässään tavoiteltuun päämäärään eli rouvaksi omakotitalolähiöön, miten käyttää parhaimpia avujaan tämän saavuttamiseksi, pitää tavoite korkealla eikä tyytyä ensimmäiseen toimistolla lähentelevään kaksilahkeiseen. Peggy tekee kuten neuvottiin, ja lähentelee ensimmäisen päivänsä päätteeksi pomoaan. Don torjuu hänet jämäkästi, mutta antaa mahdollisuuden aloittaa seuraavana päivänä puhtaalta pöydältä eikä koskaan muistele asiaa jälkeenpäin. Miten toisenlaista Peggyn elämä toimistolla olisi ollut, ellei hän tämä torjunta taustanaan olisi naiiviuttaan langennut Peteen? Ja ellei hän tämän sotkun kautta olisi aika nopeasti oppinut, että Joanin sinänsä kai hyvää tarkoittava ohjeet eivät ehkä aina ole niitä parhaita.
Joitakin hyytäviä lauseita jäi mieleen:
"As far as I’m concerned, as long as men look at me that way, I’m earning my keep. " Betty Draper tietää paikkansa.
"Mourning is just extended self-pity." Don Draper kovana.
"Look, I want to tell you something because your very dear to me and I hope you understand it comes from the bottom of my damaged, damaged heart. You are the finest piece of ass I ever had and I don't care who knows it. I am so glad I got to roam those hillsides." Roger Sterling paljastaa täsmälleen, mikä Joanin asema ja tulevaisuus hänen elämässään on.
"What you call love was invented by guys like me to sell nylons." Don Draper.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti