A single man on kaunis ja surumielinen elokuva menetyksestä. Koska ollaan 60-luvulla, menetykseen liittyy myös suuri epäoikeudenmukaisuus, sillä tämä suru on pakko kärsiä yksinäisyydessä. Kulissien takana koetut tunteet värjäävät kaiken. Välillä valo ja elämän syke pilkahtelee pintaankin, mutta surumielisyys ei koskaan täysin kaikkoa Colin Firthin hienosti näyttelemän Georgen kasvoilta.
Erityisesti alku oli vaikuttava, Georgen kivulias herääminen todellisuuteen ja pukeutuminen rooliin, jota kaikki odottavat. Kaikessa oli mietittyä visuaalisuutta, mm. Georgen talon arkkitehtuuri naapureiden perhekoteihin verrattuna. Vaateharjat. Tavaroiden asettelu pöydillä. Auton parkkeeraus säntillisesti ruutuun. On helppo uskoa, että esikoisohjaaja Tom Ford on muotitaiteilija.
Hieno elokuva, jolla ei ehkä ole eläytymistä suurempaa sanomaa, mutta kovin kaunis se on.
Voi kun minua harmittaa etten ole vieläkään tätä nähnyt! Niin kovasti sitä odotin, mutta jotenkin huonoilla aikaa meni teatterissa. Lieneekö enää edes siellä? Ellei joku ihme tapahdu, niin joudun odottamaan dvd:n...
VastaaPoistaKyllä tuo vielä näkyy Maximin listoilla olevan ainakin tämän viikon, tosin esitysajat hupenevat näköjään yhteen näytökseen päivässä.
VastaaPoistaKehun nyt joutessani vielä Julianne Moorenkin suoritusta. Hänen roolinsa oli pienempi kuin alun perin oletin, mutta Julianne oli kyllä täysillä siinä läsnä joka kohtauksessa, täysin uskottavana elämäänsä pettyneenä naisena. Että häntä on aina kiva katsoa valkokankaalla.