Mad men loppui, odotus alkoi

Aina silloin tällöin jokin telkkarisarja menee ihon alle todella syvälle. Minulle se on tällä hetkellä Mad Men.

On kulunut viikko siitä kun katsoin Mad Menin kolmannen kauden viimeisen jakson. DVD vei voiton Nelosen hölmöistä näytösajoista. Neljännen kauden odotus on alkanut, ja taas ihmettelen miten sitä pysyy nahoissaan siihen saakka. Miten voi elää ilman? Jakso Shut the door, have a seat jätti aivan tavattoman raikkaan jälkimaun koko kauteen, sitä vain täytyy saada tietää miten juttu jatkuu.

Kolmas kausi taisi noin kokonaisuutena olla aika hajanainen. Alku oli taas hidasta, mutta loppua kohden lyötiin lekaa isommastikin niin moneen kertaan. Jotkin jaksot olivat varmasti koko sarjan parhaimmistoa, eikä viimeisten viiden joukosta oikein osaa vielä poimia suosikkiaan, niin hyviä ne olivat. Jakso Guy Walks Into an Advertising Agency jäi kyllä ikuisesti mieleen, aivan loistavaa pyöritystä. Ja Sal-parka! Puun ja kuoren välissä, kädessä huonot kortit.

Sarjalle antoi anteeksi senkin, että juonissa keskityttiin tällä kertaa niin paljon Draperien avioliittosirkukseen, että toimistoelämän dynamiikan seuraaminen, minulle se kaikkein antoisin juttu, jäi pakostakin vähemmälle. Jotenkin aavistelen, että tämä korjautuu neljännellä kaudella.

Toinen alateema, ryppy Donin ja Rogerin kaveruudessa, oli myös välillä tuskastuttavaa seurattavaa. Ainakin Rogerin legendaarista kommentointia kuultiin välillä rikollisen vähän. Mikä helpotus, kun äijät viimein pakisivat leppoisasti niiden ikuisten drinkkilasiensa ääressä.

Mutta edelleen, miten ihmeessä jaksaa odottaa jatkoa? In Treatmentinkin toisen kauden jaksot alkavat vasta heinäkuun lopulla.