Taistelukala

Katsoin telkusta hiljattain myös toisen 80-luvun teinileffan, Taistelukalan vuodelta 1983. Tätä elokuvaa en muistaakseni ole nähnyt aikaisemmin, mutta visuaalisia muistikuvia tästä kyllä on: mustavalkoinen kuva Mickey Rourkesta moottoripyörän selässä, tai värilliset kalat akvaariossa. Kovin ovat tuttuja.

Kirjan luin kyllä, samaan aikaan kun innostuin muustakin S.E. Hintonin tuotannosta, Me kolme ja jengi etunenässä. En muista siitä kyllä paljoakaan, ja leffan nähtyäni tuntuu, että ehkä tuokin pitäisi kerrata uudelleen, jotta tajuasi tarinan toisenkin puolen. Francis Ford Coppolan (jep, sama mies The Outsiders -leffan takana) Rumble Fish kun kertoo tarinan vähän taiteellisemmalla vaihteella.  Traileri antaa viitteitä sävystä. (Linkki)



Taistelukalassa on paljon samoja elementtejä kuin Me kolme ja jengissä: avuttomat, poissaolevat vanhemmat, palvottu isoveli, kaveriporukka, katujen hallinta. Naishahmojen olemattomuus ja välineellisyys. Mutta siinä missä Outsiders kuvasi enemmän kaverilaumaa, Taistelukala on kahden veljeksen tarina. Rusty James (Matt Dillon) on aina elänyt veljensä Motorcycle Boyn (Mickey Rourke) varjossa. Oppiiko hän seisomaan omilla jaloillaan? Mitä siihen vaaditaan?

Näyttelijäkaartissa löytyy: Loistoroolin tekevän Rourken lisäksi mukana ovat mm. Dennis Hopper, Diane Lane, Nicholas Cage jonka hiukset hulmuavat ja Lawrence Fishburne ,jonka kohdalla piti miettiä hävettävän pitkään, mistä ihmeestä hän on tuttu.  Nuoria, niin nuoria kaikki. Kavalkadi ei ole aivan yhtä ylitsevuotavainen katselmus kuin The Outsidersissä, mutta hienoa työtähän nämä tekevät. Ja Mickey Rourke ON Motorcycle Boy.

Leffasta jäi mieleen pitkäksi aikaa muutamia kohtauksia, sitä jäi pureksimaan niiden tarkoitusta. Esimerkiksi poikien isän selitys isoveljen olemuksesta "accute perception". Yhtenä hetkenä sitä kuvittelee tajuavansa, mitä isä tällä tarkoitti, toisena jatkaa ihmettelyä. Ja sitä, miksi ylipäänsä ihmettelee. Ja ajattelee taas että ei helkkari, pitää taas lukea se kirja, jotta tajuaisi oikeasti.

Kuten vähän muissakin vanhemmissa elokuvissa, tässäkin tempo on paljon nykyisiä hitaampaa. Mutta välillä tässä tulee mieleen, että fiilistely on jäänyt päälle ihan vain taiteellisen vaikutelman takia. Tai sitten se pohjimmiltaan kuvaa jotain samanlaista miehuuden mysteeriä, kuin vaikka joissakin kanonisoiduissa länkkäreissä (hyvät pahat ja rumat, huuliharppukostaja), joiden hienoudet  ovat jääneet minulta omakohtaisesti ymmärtämättä. Eli aina en kellunut saman aallon harjalla kuin kertojat.

Taistelukalaa katsoessa minulle tuli vahvasti mieleen Apocalypse Now, varsinkin Motorcycle Boyn hahmosta. Ja tämä ennen kuin tajusin että ohjaaja on sama. Jep, en ole aina aivan savvy näissä asioissa. Enimmäkseen elokuvan unenomaisuus toimi, mutta välillä sitä mietti, ollaanko tässä nyt liikaakin taiteellisia ihan vain taiteellisen vaikutelman vuoksi, eikä siksi, että tarinan kerronta sitä vaatii.

Olen iloinen, että yleissivistystäni on nyt laajennettu tälläkin klassikolla. Nuori Mickey Rourke on nähtävä. Mutta jos nuoruuselokuvien kertausta miettii, katsoisin ehkä sittenkin mieluummin The Outsidersin. Tai jonkin John Hughes -leffan samalta vuosikymmeneltä.