Rome livahti alkujaan minulta sivu suun ja nyt digittimeni koittaa paikkailla tätä aukkoa sivistyksessäni. Taitavasti tuotetulle historialliselle sarjalle pitää tietysti antaa toinen mahdollisuus. Toistaiseksi alku on ollut ihan viihdyttävää senkin lisäksi, että on kiva bongailla tuttuja näyttelijänaamoja rapakon kummaltakin puolelta. Hei, Mr. Collins! Mr. Elliot! Oho, onpas Captain Wentworth vanhentunut. ja niin edelleen. Keitos näyttää olevan täynnä aineksia monenlaiseen makuun, on seikkailua, poliittista juonittelua, ihmissuhdedraamaa, paljasta pintaa, rääsyistä rikkauksiin -kuvio, historiallista dokudraamaa. Sopassa on ehkä vähän liiaksikin emmeitä, mutta kyllä tämä kesäviihteestä käy vallan mainiosti.
Terapiassa on edelleen intensiivistä, puoli tuntia tätä on juuri sopiva annos sulateltavaksi. Viihdyn aina hyvin, kun henkilöhahmot ovat muutakin kuin kaksiulotteisia karikatyyrejä ja tässä ihmisten tarinat tulevat iholle ihanan todentuntuisina. Aivan ehdotonta eliittiä, onneksi uudetkin jaksot alkavat pian. Suosikkihahmoni ovat edelleen Alex (Blair Underwood on, ja nyt tulee minulle epätyypillinen termi, todella hot) ja Sophie, jota nuori Mia Wasikowska näyttelee aivan järjettömän hyvin.
Sitten on tämä digiboksini kovalevytilan valtaaja, ER:n ensimmäisen tuotantokauden jaksot. Nämä ovat ihania, Carter ja Green niin kovin nuoria, Bentonkin vielä opettelee jotakin, voi hyvät hyssykät miten nuorelta Clooney näyttää. En ole nähnyt näitä sitten ensiesittelyn, edelliset iltapäiväuusinnat ovat tainneet mennä sivu suun, mutta nyt tallennan nämä uskollisesti joka päivä ja ihmettelen missä välissä ehdin katsoa kaiken. Vanha ER keskittyy paljon enemmän sairaalaelämään kuin henkilökunnan ihmissuhteisiin. On todella veikeää katsoa tätä uudestaan ja miettiä, mikä tässä niin kovasti koukuttikin ihan melkein koko 15 vuoden edestä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti