Siinä missä isot leffat ovat sisällöltään köyhtyneet, on viimeinen vuosikymmen ollut kulta-aikaa loistaville TV-sarjoille. Käsikirjoitukset ovat päässeet kehittymään ja eikä kunnianhimoisiakaan laatutavoitteita ole välttämättä oitis latistettu pinnallisen keskinkertaisiksi jokamiehenmakuisiksi, vaan on rohkeasti lähdetty tavoittelemaan erilaisiakin katsojajoukkoja.
Niinpä me töllöttäjät olemme päässeet herkuttelemaan sellaisilla laatupaketeilla kuin West Wing, Band of Brothers ja 6 Feet Under. Kun puhutaan parhaasta TV-sarjasta ikinä, mainitaan usein kolme viimevuosien kovaa, eli The Sopranos, The Wire ja Mad Men. Pidän itseäni suurena hyvän laatudraaman ystävänä, mutta syystä tai toisesta olen suureksi häpeäkseni tutustunut näistä vain Mad Meniin. Siitä tulikin nopeasti minulle se paras sarja ikinä. Koska Sopranosia ja The Wirea verrataan tasoltaan samanlaisiksi, päätin sitten tutustua näihinkin. Kukapa sitä haluaisi heittää helmeä hukkaan.
The Wire ei paperilla kuullosta ollenkaan minun jutultani. Eräs imdb:n arvostelu alkaa näin:
You want to learn something about city politics, police corruption, drug dealing or how this tapestry of city corruption is woven together then watch The Wire.Että huumebisnekseen tutustumisen tai jonkin esikaupungin pamppujen korruptoitumisen pitäisi kiinnostaa? Taas yksi poliisisarja? Ei vielä kutitellut minun intomieltäni millään tavalla. Kaveri jatkaa:
This is truly an excellent series, with superb acting, writing, directing, and truly outstanding characters.
No tämä kuullostaa jo paremmalta. Ja kun riittävästi on kuullut kehuja, niin pakkohan tähän oli tarttua. Nyt on ensimmäinen kausi katsottu, ja hyvähän tämä on. Minulle sopi oikein hyvin katsoa tämä useampi jakso putkeen nopeaan tahtiin DVD:ltä, sillä viikottaisiin pikkuannoksiin nipistettynä olisin varmaankin jättänyt homman kesken juuri sen takia, että alun perin sarjan idea ei minua kiinnosta. Mutta koska tarina on hyvin kerrottu, minä kiinnostuin siitä väkisin ja jännäsin sitten muiden mukana, miten Danielsin johtama jämäjätkätiimi onnistuu yrityksessään saada varovainen huumepamppu Avon Barksdale jengeineen nalkkiin, samalla kaupungin korruptioon kompastellen.
Sarja keskittyy omaan rauhalliseen tahtiinsa toimintaan. Lukuisten henkilöiden taustoja käsitellään kyllä, mutta yleensä hyvin vähän, vain sen verran kuin on tarpeen, jotta ymmärrämme millä mielellä nämä poliisit työnsä ääressä puurtavat tai vastapuolella pitävät kiinni paikastaan gheton ravintoketjussa.Elämät, joita sarjassa sivutaan eivät yleensä ole kovin onnellisia, mutta ihmiset ovat selviytyjiä. Päällimmäisenä on hyvin vahva tunne autenttisuudesta, tämä on todenmakuinen kertomus huume- ja murhatutkimuksesta alueella, joka on kaukana matkaesitteiden kiiltokuvista. Tarinan kaari on pitkä ja sitä keritään kärsivällisesti mutta johdonmukaisesti auki, mikä taisi kauttaaltaan hienon näyttelijätyön ohella olla se tekijä, joka sai minut lopulta puolelleen. Ei tämä minulle kyllä mitään Mad Menin ilotulitusta ole, mutta laadukkaasti näyteltyä ja hyvin käsikirjoitettua sarjaa osaan kyllä arvostaa.
Kas vain, minäkin voin pitää näin äijämäisestä sarjasta, jossa naisten rooli on marginaalinen. Sarjassa on huumoriakin aika niukalti, mutta onneksi edes vähän, muuten voisi tuntua siltä että sarja ottaa itsensä liiankin tosissaan.
Tästä on hyvä jatkaa toiseen kauteen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti