Mad Menin neljäs kausi

Meitä vieroitusoireissa kiemurtelevia koetellaan vielä kateudellakin: Mad Menin neljännen kauden jaksot ovat alkaneet viikonloppuna tuolla rapakon takana. Nyt pitää vain päättää, pysyykö lujana ja välttelee spoilereita, vai antaako periksi. Minä haluan välttää spoilereita, mutta kuitenkin tietää miten Sterling-Cooper-Draper-Pricella menee. Joten katson ensimmäistä kertaa ikinä sarjaa jenkkitahtiin.

Promokuva, josta voi päätellä ainakin, ettei Cooper edelleenkään pidä kenkiä jalassa, Ken Cosgrove on pönöttää kuvassa, mutta koko Chipmunk's-jengi ei taida olla enää kuvioissa.

Jane Austen meets David Fincher

Eräät ovat pitäneet hauskaa ja me saamme hihittää tulokselle.
Jane Austen's Fight Club:


Linkki: http://www.youtube.com/watch?v=r2PM0om2El8

via Jezebel

Kesä ja uusinnat

Tietysti lomalla tulee katseltua enemmän nurmikkon ötökkäkanavaa tai kukkapenkin livepuutarhaohjelmaa kuin olkkarissa auringonvalolle kalpenevaa töllöä, mutta jotain tuolta tulee silti katsottua. Uusintoja lähinnä, mutta kierroksessa on sellaisiakin, joita en ole nähnyt aikaisemmin.

Rome livahti alkujaan minulta sivu suun ja nyt digittimeni koittaa paikkailla tätä aukkoa sivistyksessäni. Taitavasti tuotetulle historialliselle sarjalle pitää tietysti antaa toinen mahdollisuus. Toistaiseksi alku on ollut ihan viihdyttävää senkin lisäksi, että on kiva bongailla tuttuja näyttelijänaamoja rapakon kummaltakin puolelta. Hei, Mr. Collins! Mr. Elliot! Oho, onpas Captain Wentworth vanhentunut. ja niin edelleen. Keitos näyttää olevan täynnä aineksia monenlaiseen makuun, on seikkailua, poliittista juonittelua, ihmissuhdedraamaa, paljasta pintaa, rääsyistä rikkauksiin -kuvio, historiallista dokudraamaa. Sopassa on ehkä vähän liiaksikin emmeitä, mutta kyllä tämä kesäviihteestä käy vallan mainiosti.

Terapiassa on edelleen intensiivistä, puoli tuntia tätä on juuri sopiva annos sulateltavaksi. Viihdyn aina hyvin, kun henkilöhahmot ovat muutakin kuin kaksiulotteisia karikatyyrejä ja tässä ihmisten tarinat tulevat iholle ihanan todentuntuisina. Aivan ehdotonta eliittiä, onneksi uudetkin jaksot alkavat pian. Suosikkihahmoni ovat edelleen Alex (Blair Underwood on, ja nyt tulee minulle epätyypillinen termi, todella hot) ja Sophie, jota nuori Mia Wasikowska näyttelee aivan järjettömän hyvin.

Sitten on tämä digiboksini kovalevytilan valtaaja, ER:n ensimmäisen tuotantokauden jaksot. Nämä ovat ihania, Carter ja Green niin kovin nuoria, Bentonkin vielä opettelee jotakin, voi hyvät hyssykät miten nuorelta Clooney näyttää. En ole nähnyt näitä sitten ensiesittelyn, edelliset iltapäiväuusinnat ovat tainneet mennä sivu suun, mutta nyt tallennan nämä uskollisesti joka päivä ja ihmettelen missä välissä ehdin katsoa kaiken. Vanha ER keskittyy paljon enemmän sairaalaelämään kuin henkilökunnan ihmissuhteisiin. On todella veikeää katsoa tätä uudestaan ja miettiä, mikä tässä niin kovasti koukuttikin ihan melkein koko 15 vuoden edestä.