Sometimes when I feel low
and things look blue
I wish a pal I had... say one like you
Someone within my heart to build a throne
Someone who'd never part, to call my own
If you were the only girl in the world
and I were the only boy
Nothing else would matter in the world today
We could go on loving in the same old way
A garden of Eden just made for two
With nothing to mar our joy
I would say such wonderful things to you
There would be such wonderful things to do
If you were the only girl in the world
and I were the only boy
Opinpa senkin, että tämä pieni söpö rallatus oli varsin suuri hitti sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana. Ja nyt sitä hyräilee hivenen utuinen hymy huulilla koko joukko Downton Abbeyn hypnotisoimia Mary & Matthew -faneja.
Ensin kadonneeksi julistettu Matthew ilmestyy kirjastosta muokattuun konserttisaliin kesken Maryn laulun. Maryn ilme paljastaa koko yleisölle miten paljon hevonkukkua hän tuli puhuneeksi kaikille aikaisemmin, kun vakuutteli oikealle ja vasemmalle että Matthew kuuluu menneisyyteen ja on syytä jatkaa elämää eteenpäin. Ja ellei tässä ole vielä riittävästi syitä pökertyä ihanuudesta, Matthew alkaa laulaa Maryn mukana. Siinä. Glee ja kaikki se mitä musikaalien duettoihin liitetään.
No myönnetään, ehkä se hetki oli pikkuisen yliromanttinen ja täynnä tehtailtua televisiodramatisointia, Matthewhan ehti olla hukassa ehkä viisi kokonaista minuuttia, mutta ei se kyllä estänyt minua hihkumasta ihastuksesta ääneen typerä hymy huulilla. Pitkään senkin jälkeen, kun nämä rakkaat pölvästit puhelivat kaikenlaista hölönpölyä typeristä kihlatuistaan. Huoh. Eivätkö ne ikinä opi?
Mitäs muuta jaksossa tapauhtui? Bates palasi rakkaan kovia kokeneen nahkalaukkunsa (minulla on paljon helliä ajatuksia tuota laukkua ja sen resuisuutta kohtaan) ja kepukkansa kera taas Downtoniin, ja onni Annan kanssa orastaa. Söpöläiset.
Pisteet Coralle soppajonosta ja erityisesti siitä, millaiseksi O'Brienin naama venähti kun kreivitär komensi kieroilevan kamarineitonsakin jakeluketjun jatkoksi, hah!
Sybil ei tiedä mitä Bransonillaan tekisi, ja nyt perheen terävimmät ovat jo havainneet että autonkuljettajan kanssa jutustellaan kenties muustakin kuin säästä ja ajokin aikatauluista. Kaveri vaikuttaa kyllä vähän päällekäyvältä, eikö? Jaksosta päätyi kuulemma leikkauspöydälle pätkä, jossa Branson pyysi Sybililtä anteeksi hänen työtään vähättelevää kommenttia, joten ehkä kaverille ja hänen suurille tunteilleen ja kärsivälliselle kärsimättömyydelleen pitää vielä antaa mahdollisuus.
Illan Violet-helmi: "God knows who the next heir will be. Probably a chimney sweep from Solihull!"
Vai oliko "I'm a woman, Mary, I can be as contrary as I choose!" sittenkin parempi?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti