DA2, toinen

Tämä jakso oli teemoiltaan pienimuotoisempi kuin edellinen, mikä tuntui oikeastaan aika hyvältä. Pidän tästä jaksosta, sillä siinä valotetaan hiukan edeltäjäänsä enemmän sodan tuomia muutoksia palvelusväen elämässä ja ylipäätään saadaan vähän hengähtää suurimpien melodraamojen keskellä.

Carson-paran ilmeet olivat paljon arvoisia, kun hän kuunteli herrasväen vieraskekkerisuunnitelmia samalla kun väki talon huoltojoukoissa väheni kaiken aikaa.

Kodinhoitaja Mrs. Hughes väläyttää pari repliikkiä, jotka kilpailevat nasevuudessa leskikreivitär Violetin pisteliäiden kommenttien kanssa. Jakson riemastuttavin kohtaus on kyllä kuitenkin Violetin ja tyttärensä Rosamundin sanailu.

Pahiksethan paljastavat hiukan pehmeitäkin puoliaan. O'Brien puolusti uutta hermoherkkää miespalvelija Langia, vaikka ulkoisesta vammasta kärsineelle Batesille riitti piikkejä.Thomas oli oikeastaan aika hellyttävä ottaessaan sokeutuneen luutnantin siipensä alle, hänen särmikkyytensä syitäkin vähän avattiin.Toivoin että Thomasin ystävystymistä luutnantti Courtenayn kanssa olisi päästy näkemään tulevaisuudessa enemmänkin, sillä Thomasista tuli aivan toinen tyyppi luutnantin kanssa. Sääli, ettei tätä polkua jatkettu pidemmälle. Millaisia ihmisiä O'Brien ja Thomas olisivat, jos heillä olisi muitakin ystäviä kuin toisensa?

Luutnantti Courtenay oli sympaattinen hahmo sen lyhyen hetken kun hän ehti Clarksonin sairaalassa olla. Paitsi että hänen kauttaan valotettiin hiukan haavoittuneiden sotilaiden paluun vaikeutta ja sitä miten heidän maailmansa ja tulevaisuudensuunnitelmansa väistämättä muuttuivat vammautumisen myötä, tehtiin myös selväksi, mihin toipilaskoteja tarvittiin. Ja kipeästi.

Edith pääsee TET-harjoitteluun läheiselle maatilalle ja nauttii oikeista töistä ja siitä, että saa olla hyödyksi. Mutta tietysti hyvin alkanut harrastus piti mennä pilaamaan: oli ihan paikallaan kaataa hyödyttömiä luokkajakoon ja hienon naisen pukeutumiseen (työhousut, jai!) liittyviä raja-aitoja sodan takia, mutta joitakin rajoja on sentään edelleen syytä kunnioittaa. Isännän pussaaminen ei ollut aivan viisasta.

Maryn uusi valloitus käy esiteltävänä. Mikä tämä mediaparoni Sir Richard oikein on miehiään? Jälleen harmittaa hiukan, ettei Crawleyn sisarusten huvielämää Lontoossa ole näytetty meille ollenkaan, olisi ollut kiinnostavaa nähdä miten Sir Richardin onnistui tehdä vaikutus Maryyn alun perin. Kävelyretken kevyt sanailu oli varmaan esimerkki heidän tavastaan flirttailla ja antoi tosiaan mielikuvan, että ehkä heillä hyvinkin voisi olla jotain yhteistä, vaikka Carlislen kiinnostus Lady Maryyn perustuukin varmaan suurelta osin sosiaalisen kiipijän prenikankeräilyyn ja tapakoulutuksen saamiseen. Mutta millainen mies flirttaa talon tyttärelle samalla kun uhkailee sen mahdollista tulevaa rouvaa?

Mary hyvästeli Carlislen asemalla ja Sir Richard kosi häntä kuin olisi tarjonnut liikesopimusta. Mikä kontrasti Maryn edellisiin jäähyväisiin rautatieasemalla. Annan ja Maryn koskettavasta keskustelusta iltapuhteiden aikana selviää, että Mary harkitsee kosintaa vakavasti, vaikka sydän kuuluu toiselle. Mutta Matthew on menetetty, Mary tekee tietoisen päätöksen olla kertomatta tunteistaan Matthewlle, kun hän tajuaa miten syvästi Lavinia tätä rakastaa. Eikä Mary halua olla Lavinian onnen tiellä. Hän antaa periksi, kätkee romantikko-Maryn syvemmälle ja ajattelee tulevaisuuttaan käytännöllisesti. Hänen asemassaan olevan naisen on mentävä naimisiin, jos haluaa jonkinlaisen turvatun aseman yhteiskunnassa. Ikäkin alkaa jo painaa. Ehkä sydänsurut on vain kestettävä ja tyydyttävä siihen mitä saa.